Vappuaaton treenit

Tänään näytti, että jouduttaisiin tarpomaan sateiseen metsään mutta kuinkas kävikään! Vielä metsään ajaessa ripotteli välillä vähän enemmänkin vettä, mutta lenkkipaikalle päästyämme alkoikin taivas rakoilla ja saatiin tehdä lenkki välillä jopa auringon paisteessa! Voi että miten nautinkaan näistä lenkeistä, kun ei ole vielä liian kuuma itselle eikä koiralla, eikä koko ajan korvan juuressa pörrää joku öttiäinen tai koiria ahdistele hyttyset. Jään kyllä kaipaamaan talven ihania lumilenkkejä... varsinkin kun taas koittaa se hetki kun bongaan kevään ekan ampiaisen.

Lenkin jälkeen otettiin tokotoko- ja rallytokotreenit meidän taloa vastapäätä olevan lastentarhan pihalla. Pientä häiriötä lähinnä ohikulkevien ihmisten muodossa. Erotuin muuten hieman joukosta siinä seistessäni treeni- ja lenkkikamppeet päällä, kun ohi kulki ihmisiä korkkareissa ja serpentiinit kaulassa heiluen. :)

Ninja aloitti. Olin ajatellut treenata rallya silmällä pitäen pujottelua ja spiraalia, mutta en löytänyt punaisia kartioita, vaikka kuinka etsin sisältä ja autosta (tätä kirjoittaessani muuten tajuan että taisin laittaa ne koirien lelukoppaan!!). Onneksi mun auto on about lattiasta kattoon täynnä kaikkea koiratavaraa, joten pujoteltiin sitten kolmea värikästä muovijuomakuppia. Ihan hyvin nekin toimivat ja taisinpa jopa lukea jostakin, että kannattaisi nimenomaan treenata kaikella "kummallisella", koska kisoissa voidaan pujotella ihan mitä vain. Pujottelu meni hyvin, tosin Ninja kaipaa kyllä paljon treeniä täyskäännöksiin vasemmalle, se ei oikein meinaa taipua pois alta ja käännöksestä tulee melko soikea. Itseasiassa Piitulla oli tänään samaa ongelmaa, mutta sen takia koska se halusi edistää ja jouduin melkein kävelemään sen päälle käännöksessä.

Normitokossa Ninja treenaa alokasluokan liikkeitä, joten otettiin useita sivulletuloja, muutaman askeleen seuraamisia puoli-imuuttamalla ja käännöksiä muutaman askeleen jälkeen. Ei moittimista, samoin liikkeestä pysähtyminen meni hienosti. Ninja on oppinut pysähdyksen varmaan nopeiten ikinä ja kestää hienosti vaikka jatkan matkaa useamman askeleen. Samoin se ei tule vastaan kun palaan luokse vaan malttaa odottaa. Käsiapu pysähtymisen hetkellä meillä on kyllä vielä käytössä, mutta eiköhän sitäkin aleta nyt häivyttää pois.

Maahanmenot oli aika nihkeitä märällä asfaltilla, joten vaihdettiin aurinkoiselle nurmikkopläntille ja saatiin niihinkin vähän vauhtia. Ninjan tekniikka maahanmenossa on vaan aika erikoinen... siinä on kädet vaarassa jos avittaa käsiavulla, kun Ninnero syöksähtää tassut ojossa kättä kohti. Auts.

Piitukin otti rallyn osalta pujottelua, spiraalia sekä liikkeet joissa koira menee maahan tai istumaan ja ohjaaja kiertää sen ympäri. Eipä noissa ole Piitun osalta ongelmaa, tosin pujottelu (=seuraaminen) oli alkuun aika ongelmallista, kun Pipalla oli kierrokset taas katossa. Se sekosi ihan täysin jo siinä, kun otin sen treenaamaan. Mun ongelma noissa seuraamista vaativissa liikkeissä on se, että olen tottunut normitokon parissa olemaan mahdollisimman hiljaa itse suorituksen ajan ja rallyssa pitäisi kai muistaa jutella koiralle. :)

Piitu teki myös normitokoa, mutta alkaa kai olla vähän turha sitä treenata enää vain omatoimisesti. Pitäisi ihan oikeasti käydä jossain möllitokossa kokeilemassa, miten se toimii siinä melkein-kokeenomaisessa tilanteessa... Mutta miten sen saisi sinne paikanpäälle ilman automatkaa ja sen tuottamia kierroksia, miten miten miten?

Jatkossa treenisuunnitelmassa on rallyn osalta ainakin käännökset ja sivulta eteentulo. Käytin töissä häpeilemättä tulostusmahdollisuutta ja tulostin itselleni kyltit ja niiden ohjeet (minikoossa tosin, en kehdannut tulostaa jokaista kylttiä A4-koossa), joten eiköhän tässä päästä niitä harjoittelemaan vähän monipuolisemmin... Aika nopeasti kyllä hurahdin tähän(kin) lajiin, saa nähdä kuinka pitkälle se johtaa. :)

Ninjan kehitystä

Sunnuntaiaamun ratoksi lueskelin Kaisan aikoinaan pitämää pentupäiväkirjaa ja katselin kuvia Ninjan pentuajoilta. :) Totesin myös että otan ihan liikaa kuvia, jostain muutaman tuhannen kuvan joukosta on ihan TOSI HAUSKAA etsiä varsinkin noita alkuajan poseerauksia.

6 kk

8 kk

9 kk

10 kk

11,5 kk

12,5 kk

n. 14 kk

15 kk

18 kk

18,5 kk

19 kk

En kyllä väitä tietäväni yhtään mistään mitään, mutta onhan siitä pienestä kasvanut ihan nätti nuori nainen. :) Ja joo, onneksi on tullut kuvattua, ihana näitä on katsoa jälkikäteen!

Lahti KV ja kadonneen itseluottamuksen etsimistä

Tänään pyörähdettiin kehässä Lahti KV:ssa. Puoli kahdeksaksi ajeltiin Forssan ABC:lle, jossa noustiin Kaisan ja Klaran kyytiin ja josta matka jatkui Riihimäen ABC:lle Martta-siskoa noutamaan ja lopulta itse näyttelypaikalle Lahteen.

Halli oli ihan just niin ahdas kuin viime vuonnakin ja hankaluuksia tuotti löytää häkkipaikat kahdelle isolle häkille. Lopulta ei vierekkäisiä paikkoja saatukaan. Ninja pääsi kokeilumielessä Kaisan pentuaitaukseen, jossa se ihme kyllä pysyi tosi nätisti! Ainahan se on häkissä ollut rauhassa, mutta lähinnä mietin että en uskalla lähteä aitauksen vierestä mihinkään, ettei neidillä tule hätä perään... kyseinen pentuaitaus kun ei ole ehkä se kaikista tukevin. ;) Ninjapallero oli kuitenkin ihan älyttömän hienosti ja nätisti siellä, taisi enemmänkin nauttia isommasta tilasta! Meiltä löytyy kotoa myös M&M:stä ostettu pentuaitaus jota en ole ottanut näyttelyihin sen vaatiman tilan takia, mutta ehkä kesän (toivottavasti) hieman väljempiin ulkonäyttelyihin voisin sen vaikka ottaakin mukaan. :) Oikeasti taisin ostaa sen siltä varalta, että joskus vielä tulisi tarvetta säilöä siellä kahta koiraa näyttelyissä...

Mutta takaisin näyttelypaikalle! Tuomarista tiesin etukäteen sen verran, että hän on tiukka ja se maine oli ihan totta. Arvosanaskaala oli käytössä ihan koko leveydeltään H:sta ERI:in. Kehään mentiin siis ilman kummempia tavoitteita, mutta punaista nauhaa kovasti toivoen.

Ninjan arvostelu, tuomari Riitta Lahtovaara (FI):
"Erinomaista tyyppiä oleva vahva, mutta feminiininen narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Oikealinjainen pää, vahva kaula. Hyvä ylälinja. Täyteläinen runko, eturintaakin on. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Oikea karvanlaatu. Hyvä ridge. Normaalit liikkeet. Luonne rauhallinen."
NUO ERI3

Tosi kaunis arvostelu siis, eikä tuolla tuomarilla voi tähän olla mitään muuta kuin tyytyväinen. Meidän oma kehäesiintyminen jätti kyllä vähän hampaankoloon tänään... olin vähän hermostunut ja ehkä jo valmiiksi huonolla fiiliksellä kehässä, en saanut koiraa esiintymään ja se tuskastuminen tarttui koiraankin, joka taas reagoi olemalla vähän yliherkkä. Jalkoihin ei olisi saanut koskea, seistessä steppailtiin takajalkoja kropan alle jne. Phuuh, kyllä harmittaa ihan kympillä se oma säätäminen kehässä. :) Koiraraukka.

Mutta kuten sanottu, tuolla tuomarilla ja ennen kaikkea tuolla esiintymisellä ERI oli jo voitto! Itse pääsin vielä pyörähtämään PN-kehässäkin esittämässä ihanaa Martta-siskoa. Martta tuntui noin sata kertaa helpommalta esitettävältä :) ja noin sata kertaa Ninjaa pienemmältäkin! Oli kyllä tosi hauskaa päästä kehään, kun ei jännittänyt enää yhtään niin paljon kuin oman koiran kanssa.

Lopulta Klara oli PN3 ja Martta PN4, eli ei "jouduttu" jäämään enää jatkokehiin. Aika nopeasti saatiinkin kamat pakattua kasaan ja aloitettua kotimatka. Hollolan kohdalla pysähdyttiin Mäkin autokaistalle, se taisi olla reissun kohokohta! ;)

Kiitos vaan miljoonasti reissuseurasta Kaisa & ihanat Klara ja Martta. :) Hyvässä seurassa on aina mukava reissata!

Yleisestä pohdintaa muutama sananen sen verran, että valitettavasti meillä on nyt kaksi perättäistä ei-niin-hyvin mennyttä näyttelykäyntiä takanamme. Virossa tosiaan Ninja pelästyi tuomaria ja Lahdessa olin itse varmaan jo henkisesti "luovuttanut" ennen kehään menoa. Jotenkin pitäisi tämä tilanne saada nyt nollattua, jotta saataisiin taas se ilo ja ITSELUOTTAMUS takaisin näyttelyissä käymiseenkin. Muissa harrastuksissa Ninja pelittää kyllä mukavasti, joten joku henkinen juttu tää ongelma on ja se on kyllä varmasti vähintään 95 prosenttisesti mussa.

Maailman rakkain Ninja, joka ansaitsisi paremman handlerin <3

Mutta näillä eväillä mennään eteenpäin. Jatkuvaa työntekoa ja oppimistahan se elämä on, varsinkin koirien kanssa. :) Kyllä se vielä palkitaan, siihen on vahva usko!

Koiranpäivää

Tuuleeko täällä?

Pupunhajuja jostain kauempaa...

Ninja ottaa aurinkoa varastoon!

Kyllä täällä tuulee :)

Koiranpäivänä lenkkeiltiin ja otettiin tietysti ilo irti auringosta noin miljoonan kuvan muodossa. :)

Oikeasti joka päivä on kyllä koiranpäivä. <3

Näytelmöintia Virossa

Vuoden ensimmäinen ulkomaan(näyttely)reissu takana!

Lähdettiin siis perjantaina 12.4. Tallinnaan neljän tytön ja neljän koiran voimin. Sullouduttiin Hannan autoon Vantaalla ja matka saattoi alkaa. Laivamatkat olivat tämän kovin-helposti-merisairaan maakravun onneksi oikein tasaiset ja miellyttävät, varsinkin kun huoli koirastakaan enää paina niin kovasti. Ensimmäisillä reissuilla en voinut lakata ajattelemasta autokannella olevaa koiraa, mutta nykyisin Ninja alkaa olla jo sen verran kokenut reissaaja, että tiedän sen olevan rauhassa. Ihana koira :)

Tallinnassa oli vain yksi näyttely, eli koko lauantai oli madotusleimojen hakua lukuunottamatta pyhitetty kaikelle muulle toiminnalle! Aloitettiin päivä rapsakkaasti klo 7.30 hieman reilulla 1,5 tunnin lenkillä pitkin poikin Tallinnaa ja vanhaa kaupunkia. Sadetta hieman ripsi ja oli harmaata, mutta heräilevässä kaupungissa oli ihana kävellä! Ninja oli aluksi hieman ihmeissään kaupunkilenkistä, mutta käyttäytyi kyllä lopulta kuten oikea citykoira ja täpisteli reippaana pitkin mukulakivikatuja ja vilkkaita jalkakäytäviä.

Reissuseuralaiset kävivät myös lauantaina kaunistautumassa kasvohoidoissa, hieronnoissa ja kampaajalla ja pitihän sitä hieman käydä kauppojakin kiertämässä. Itselleni mukaan tarttui kyllä vaan syötävää - ihan parasta Virossa on paitsi edulliset hinnat ruokaupassa, myös se ihana valikoima kaikkea herkkua mitä Suomesta (tai Forssasta?) ei löydä! Ninja vietti päivällä usean tunnin hotellihuoneessa huonekaveri-Artun kanssa eikä keksinyt tai tehnyt yhtään mitään tyhmää. Taas olin kovin ylpeä ja luottamus koiraan kasvoi kohisten :)

Huonetoverit Arttu ja Nintero - Arttu saa Ninjakin näyttämään aika pieneltä :)

Sunnuntaina päästiin sitten itse asiaan, eli näytelmöimään! Kehä oli pieni, tuomari nopea liikkeissään eikä koiramääräkään päätä huimannut. Ninja sai kuitenkin kaiken sen mitä haettiin, ollen PN2 kera viron SERTin ja CACIBin! Meidän koko reissujengi oli huikean menestyksekäs (myös PU2-, VSP- ja ROP-koirat löytyivät meidän jengistä ja jälkimmäinen oli lopulta vielä RYP1 ja BIS4!), joten tunnelma kehän laidalla oli varsin hilpeä. Kotisuomesta saatiin vielä uutisia Vaasan KV-näyttelystä, jossa Ninjan sisko Klara oli VSP ja sai myös CACIBin - huikea päivä Vastakarvasiskoille!!

Ninja EE SERT & CACIB, kuva: Kati Ketonen

Aivan totaalisen mahtavaa saada vihdoin se eka CACIB kahden oranssin ruusukkeen jatkoksi! Nyt meillä ei ole enää mikään kiire, vaan voidaan rauhassa metsästää loput CIB-kellon käydessä.

Vuoden eka reissu oli siis tulosten valossa (ja muutenkin) aivan mahtava! Onneksi pian pääsee reissuun taas uudelleen, koska jatkuvastihan se nälkä kasvaa syödessä. :)

Uusi alku?

Tytöt kesällä 2012

Uusi blogi ja uudet kujeet? Päivitysinnon toivossa tekaisin tytöille uuden blogin.

Piitu on 4,5-vuotias valkoinenpaimenkoira, jonka elämäntehtävä on etsiä ja kantaa suussaan mahdollisimman montaa erilaista keppiä. Siinä sivussa voi myös jahdata pupuja, juosta pallon perässä ja kurmottaa poikia. Piitulta ei ikinä lopu into eikä energia, mutta ihan aina ei tolkku pysy mukana tytön touhuissa. Äänekäs koira, joka ei kuitenkaan juuri ikinä hauku. Piitulla ei ole huonoja päiviä, eikä huonoja ihmiskokemuksia. Jokainen päivä on uusi seikkailu ja jokainen ihminen uusi potentiaalinen paras kaveri.

Ninja on hieman yli 1,5-vuotias rhodesiankoira, joka liittyi laumaan kesällä 2011. Nykyisellään en enää muista millaista elämä oli ilman Ninjaa. Ninja on todella sopeutuvainen koira ja ihanan helppo reissukaveri. Se on välillä aivan pöljä teinikoira, välillä taas niin kiltti ja rauhallinen ettei todeksi usko. Ninjan suurin intohimo elämässä on ruoka. Piitu on Ninjan idoli ja elämän suurin rakkaus (tunne on onneksi useimmiten molemminpuolinen). Ninjan mielestä ihmiset ovat joskus vähän epäilyttäviä ja kaikille kannattaa haukkua varmuuden vuoksi. Jos ihminen onkin ihan kiva, voi sen luona käydä hakemassa pari rapsutusta ja jatkaa sen jälkeen muita puuhia. Maailmassa on kuitenkin aika paljon kaikkea haisteltavaa ja maisteltavaa.

Emäntä on 24-vuotias koiraharrastaja, hullu mikä hullu. Rahat ja vapaa-aika uhrataan surutta koirille, mutta hymyssä suin ja mielellään. Koirat ovat harrastuskavereita ja niille on asetettu tavoitteita, mutta tärkeintä rooliaan ne toteuttavat jatkuvasti olemalla maailman parhaita ja uskollisimpia ystäviä. En oikein tiedä mitä olisin tai mitä tekisin ilman koiriani, mutta toivottavasti sitä tilannetta ei koskaan eteen tule! Lempiharrastuksia meillä on monta; agility, toko, jäljestys, näyttelyt, uiminen... lisäksi haaveilen maastojuoksu-urasta Ninjan kanssa ja canicrossiurasta Piitun kanssa. Aika näyttää mitä ehditään tehdä ja saavuttaa, mutta hauskaa pidetään ja nautitaan jokaisesta hetkestä yhdessä.

Vanha blogi löytyy täältä!